Ajattelin, että en kommentoi, varsinkin kun itsekkin sorruin tässä haasteessa riimittelyyn kallistuvaan hempeilyyn. Mutta tästä tulee mieleen kaksi asiaa. Suomirap ja sen ajoittain lyyrinen kehää kiertäminen ja rikkinäinen vinyylilevy. Tällä runolla on kyllä sydän, mutta sen ympärillä on kerroksittain kaikkea ylimääräistä. ”Mustaa on huumori, mustempi tuumori” ja tämä olisi ollut aforismin manttelia kantava viisaus, lyyrinen tyylinäyte. Mutta nyt, lukija joutuu poimimaan sen ajatuksen kaiken himmeämmän keskeltä.
Kiva lukea kommenttisi mutta sori en osaa täysin allekirjoittaa valintaasi ilman sitä seurannutta ”vain soluja”. Tämä on ajatukseni… Muuten kyllä, ihastuin juuri mustaa ympäröivään hämäryyteen eli kerroksellisuuteen; hulluudelta tuntuikin kirjoittaa yhteen runoon 20 x musta. Eihän sitä voi hallita.
Anna-Liisa
27 maaliskuun, 2015
Tyylikäs, puhutteleva, upea valokuvaruno.
ilona winebridge
27 maaliskuun, 2015
aivan, pieni valonpilkahdus aina mahdollista, sysimustimmankin keskellä
pappilanmummo
27 maaliskuun, 2015
Tikku toisen silmässä näkyy, vaan ei hirsi omassa.
Pulmu
27 maaliskuun, 2015
Hieno kuva sulasta. Herkkä.
Ippa
27 maaliskuun, 2015
sopiva pari kiitos
mustin musta..
irkkunen
28 maaliskuun, 2015
Upea kuva kertakaikkiaan! ♡
Hento höyhen, valon siivilöityminen..kaikki! ♡
Huopalintu
29 maaliskuun, 2015
Herkkä, valoisa höyhen on kaunis mustaa taustaa vasten ja runosi paljon puhuva.
Kristian Koskenvalta
30 maaliskuun, 2015
Ajattelin, että en kommentoi, varsinkin kun itsekkin sorruin tässä haasteessa riimittelyyn kallistuvaan hempeilyyn. Mutta tästä tulee mieleen kaksi asiaa. Suomirap ja sen ajoittain lyyrinen kehää kiertäminen ja rikkinäinen vinyylilevy. Tällä runolla on kyllä sydän, mutta sen ympärillä on kerroksittain kaikkea ylimääräistä. ”Mustaa on huumori, mustempi tuumori” ja tämä olisi ollut aforismin manttelia kantava viisaus, lyyrinen tyylinäyte. Mutta nyt, lukija joutuu poimimaan sen ajatuksen kaiken himmeämmän keskeltä.
lassi
30 maaliskuun, 2015
Kiva lukea kommenttisi mutta sori en osaa täysin allekirjoittaa valintaasi ilman sitä seurannutta ”vain soluja”. Tämä on ajatukseni… Muuten kyllä, ihastuin juuri mustaa ympäröivään hämäryyteen eli kerroksellisuuteen; hulluudelta tuntuikin kirjoittaa yhteen runoon 20 x musta. Eihän sitä voi hallita.